Tämä teksti on julkaistu aiemmin:
23/10/2017
https://blogit.iltalehti.fi/pia-lemmetty/2017/10/23/loma-lontoossa-aiti-poika-tytar-sahkopyoratuoli/
Vietin syyslomaviikolla neljä päivää Lontoossa kahden lapseni kanssa. Tämän kokemuksen jälkeen en voi kuin suositella kaupunkilomia ja matkustamista lasten kanssa – myös ilman sitä toista aikuista!
Meillä oli matkaan lähtiessä vähän normaalia enemmän mietittävää, sillä matkalaukun lisäksi mukaan lähti satakiloinen sähköpyörätuoli. Ilmoitin asiasta etukäteen lentoyhtiölle, ja kaikki meni mallikkaasti: lentokentällä teimme check-inin normaaliin tapaan, ja sähköpyörätuoli merkittiin erikoismatkatavaraksi. Tyttö siirtyi lentokentän manuaalituoliin, jonka avulla siirryimme läpi turvatarkastuksen ja lentokoneeseen. Lontoossa ”sähkäri” odotti meitä koneen ulkopuolella, joten pääsimme jatkamaan matkaa passintarkastuksen kautta kohti suurkaupungin sykettä.
Ihmisten auttamisenhalu yllätti minut. Lontoossa pyörätuolin kanssa ei jonoteta: joka paikassa meidät ohjattiin jonon ohi ja aina joku oli kysymässä, tarvitsemmeko apua. Etukäteen minua oli jännittänyt se, miten pääsemme Paddingtonin asemalta Thamesin eteläpuolella olevaan hotelliimme, mutta huoli osoittautui turhaksi: Lontoossa jokainen taksi on invataksi! En voinut uskoa silmiäni huomatessani, kuinka taksin sivuovesta tuli ramppi, jolla pyörätuoli hurahti sisään – ilman lisämaksuja, ilman mitään sen ihmeempää säätämistä!
Ensimmäisen matkapäivän ohjelmaamme kuului London Eye. Syksyinen auringonpaiste lämmitti ilman t-paitakeliksi ja maailmanpyörän ikkunoista näkyi kauas. Illalla nukkumatti tuli aikaisin ja nukuimme hyvin. Aamun ”English breakfast” oli lapsille uusi kokemus: poika latoi lautasen täyteen papuja ja tyttö iloitsi nutella-purkin äärellä. Äiti oli onnellinen siitä, että tarjolla oli tarpeeksi vahvaa ja hyvää kahvia…
Seuraavat päivät kuljimme ympäri Lontoota kävellen, bussilla ja taksilla. Ostin Hop On – Hop Off –kiertoajelubussiin kahden vuorokauden liput, ja käytimmekin turistibussia liikkumiseen paikasta toiseen. Tämäkin bussi oli esteetön: kun kuljettaja näki pyörätuolin pysäkillä, työnsi hän rampin ulos ja pääsimme hyvin bussiin! Lasten kanssa tuttujenkin nähtävyyksien katselu saa uusia puolia, kun kuuntelee heidän kommenttejaan ja palauttaa itsellekin mieleen sen, kuinka liian usein otamme hienojakin asioita itsestäänselvyyksinä.
James Bond –museo oli hieno: esillä oli autoja ja muita kulkupelejä, joita olimme Bond-leffoissa nähneet. Lisäksi museossa sai halutessaan ottaa itsestään kuvan Bond-tyyliin. Jamesbondeilun jälkeen nälkä taltutettiin sushia rakastavien lasten paratiisilla: Yo Suhsissa on liukuhihna, kaiten, joka kuljettaa annoksia nenän edestä ja voi valita juuri sen annoksen, jonka itse haluaa. Monta kertaa.
Lontoon-matkaan kuuluu musikaalit: tällä kertaa menimme katsomaan Leijonakuninkaan. Vaikka näytösaika oli myöhäinen, jaksoi 7-vuotiaskin sen hyvin katsoa. Kylmät väreet, kyyneleet ja nauru vuorottelivat tässä upeassa esityksessä. Lyceum Theatre oli myös esteetön, ja pyörätuolipaikalta näki lavalle hyvin.
Äidin luottokortti joutui todelliseen prässiin Hamleys-lelukaupassa: seitsemän kerrosta leluja. Vain leluja, ei mitään muuta! Kaupassa lenteli lennokit ja jaloissa pyöri kauko-ohjattavat autot ja robotit. Leluja pääsi kokeilemaan ja niiden käyttöä esiteltiin. Mukaan tarttui taikurinsetti, lentävä keijukainen, taikalunta – ja paljon muuta. Hamleys on todellinen lasten paratiisi ja se on niin mahtava, että hetkisen siellä aikuinenkin viihtyy!
Hard Rock Cafessa istuimme pöydän ääreen ja tarjoilija kysyi, haluammeko juotavaa kun odotamme neljättä henkilöä paikalle. Kun sanoin, että neljättä ei ole, hän naurahti, että onpa hienoa, että tuon lapset syömään heille. Tätä meidän seurueen kombinaatiota ihmetteli muutama muukin jo ennen lähtöämme – ja itsekin toki vähän jännitin, että miten pärjään ainoana aikuisena, kun matkassa on vähän enemmän haasteita kuitenkin. Meillä meni aivan loistavasti. Lapset olivat innokkaita eivätkä riidelleet kertaakaan matkan aikana. Meillä oli aikaa keskustella, pelata korttia, harjoitella uusia sanoja ja miettiä maailman menoa. En muista, koska minulla olisi ollut näin kivaa ja rentoa lasten kanssa. Voin lämpimästi suositella tällaista matkaa kenelle tahansa vanhemmalle! Ja Lontoossa pärjää pyörätuolillakin – tämä tuli todistettua!
